torstai 12. toukokuuta 2011

Isiksen rankka päivä

Tänään kävimme Isiksen kanssa eläinlääkärissä 2-vuotishuollossa. Meillä ei vielä käydä joukkotarkastuksissa, vaan molemmat kissat ovat käyneet erikseen koska rokotukset vanhenevat eri aikaan. Nyt kun Osiris ja Isis eivät enää käy näyttelyissä, olisi tietysti fiksuinta koittaa jaksottaa rokotukset ja terveystarkastukset samaan aikaan.

Matkustimme lähellä olevalle eläinlääkäriasemalle tällä kertaa bussilla. Kun otin Isiksen syliin ja se näki ovi avoinna olevan Sturdibagin, iski neidille paniikki. Kyseinen kantolaukku yhdistyy Isiksen mielessä näyttelyihin, sillä niihin on kyseisessä kassissa yleensä päädytty ja se ei tuntunut neidin mielestä hyvältä ajatukselta... Onneksi kuitenkin lopulta sain kissan kassiin pienen taistelun jälkeen. Osiris ja Isis matkustavat yleensä yhteisessä boksissa esimerkiksi mökkimatkoja ja silloin boksiin meneminenkään ei ole ollenkaan näin hankalaa. Kassiin päästyään, vai pitäisikö sanoa jouduttuaan, Isis on kuitenkin aina todella kiltisti, naukaisuakaan ei pääse olimme sitten autossa tai julkisissa kulkuvälineissä.

Terveystarkastus sujui hyvin, Isis antoi lääkärin tutkia itsensä kauniisti vaikka olikin aika peloissaan. Rokotuksestakaan ei tällä kertaa tullut kissalta kommentteja. Eläinlääkäri kehui Isiksen turkin kuntoa ja oli hämillään kuinka se on niin sutjakka, kun on kuulemma tottunut tapaamaan hieman tukevampia kastraatteja. Itse olen miettinyt onko Isis liiankin laiha, mutta oikein sopiva hän lääkärin mielestä oli. Painoa oli kolmisen kiloa. Muutenkin Isis on kaikin puolin terve, hammaskiveä on vähän kuten tiesinkin, mutta lääkärin mielestä ei vielä ole kiirettä hammashoidolle, seuraillaan tilannetta ja jos sitä ei tule kovin paljon lisää, arvioidaan uudestaan vuoden päästä tilannetta.

Lisäksi Isikseltä otettiin verinäyte. Pelkäsin tätä hieman etukäteen, Isis kun on aika sähäkkä eikä anna ihan noin vaan tehdä itselleen ikävältä tuntuvia asioita. Kun hoitaja koitti laittaa jalkaan tulevaa puristinta, pääsi Isikseltä muutama valittu sana ja hoitaja perääntyi tehtävästä ilman apuvälineitä. Ikävä kyllä Isikselle jouduttin pukemaan suojapuku sekä päähän myssy, mitkä estävät kissaa puremasta ja rimpuilemasta ja näiden avulla kaksi hoitajaa sai näytteen otettua ilman rauhoitusta.

Verinäyte lähti Hannes Lohen kissojen geenitutkimusprojektiin, jonka tarkoituksena on rakentaa suomalaisten rotukissojen dna-pankki, jota voi hyödyntää kissojen perinnöllisten sairauksien ja ominaisuuksien kartoittamisessa. Tarkoituksena on ollut lähettää näytteet jo aiemmin, mutta asia on unohtunut ja siirtynyt. Talvella osallistuin tilaisuuteen, missä muistin taas kuinka tärkeätä on että näytteitä lähetetään, jokainen näyte on tärkeä! Isiksen osalta asia on nyt kunnossa ja Osiriksen näyte lähtee projektille seuraavan lääkärikäynnin yhteydessä.

Edit. 14.5. Juttu palasikin näköjään Bloggerin ongelmien jälkeen takaisin, poistinpa huonon kuvan sittenkin tästä perästä... :)

2 kommenttia:

Naukulan Mamma kirjoitti...

On ne rankkoja ne eläinlääkäri käynnit. Aina. Hienoa, että osallistutte tutkimukseen!

Katariina kirjoitti...

Juu, Isis on antanut kaikkensa tutkimuksen hyväksi, kun näytteen saaminen oli sen verran haastavaa...